Jokamies luonnossa


Jokamies luonnossa

Vaikka pohjoinen luonto on herkästi haavoittuva, suomalaisilla on moneen muuhun maahan verrattuna poikkeuksellisen laajat oikeudet liikkua toisten omistamilla mailla ja vesillä. Nämä niin sanotut jokamiehenoikeudet perustuvat ikivanhaan käytäntöön. Ne takaavat kulkijalle vapauksia, mutta edellyttävät häneltä myös vastuuta: maanomistajalle ei saa aiheuttaa haittaa ja luontoa pitää kunnioittaa.

Meillä on oikeus liikkua maastossa jalkaisin, hiihtämällä ja pyöräilemällä, mutta ei moottoriajoneuvoilla. Luonnonvaraisten marjojen, kukkien ja sienien poiminta ja tilapäinen telttailu on sallittu toisen maalla. Oikeus retkeillä ei koske toisten ihmisten pihoja eikä sellaisia viljelyksiä, jotka voisivat vahingoittua. Kenenkään kotirauhaa ei ole lupa häiritä leiriytymällä liian lähelle.

Toisen maalle ei saa sytyttää avotulta ilman pakottavaa tarvetta. Eksynyt tai muuten paleltumisvaarassa oleva kulkija saa tietenkin sytyttää nuotion. Toisen maalla saa kalastaa ja metsästää vain omistajan luvalla. Luonnon roskaaminen on lailla kielletty. Jokamies ei saa häiritä luonnonvaraisia eläimiä eikä poroja.

Heikot jäät ja muut vaarat

Luonto voi olla arvaamaton ja julma. Varsinkin eräretkeilijät ja veneilijät tarvitsevat erityistaitoja selviytyäkseen onnettomuustilanteissa. Maastossa ja vesillä ammattiavun saapuminen voi kestää niin kauan, että henki on kokonaan retkeilijän omissa käsissä. Kokemattoman ei milloinkaan pidä yksin lähteä uhmaamaan luontoa.

Ulkona ihmisen pahin uhka on kylmyys ja kosteus. Nälkää ja janoa sentään sietää jonkin aikaa, mutta kylmän varalla retkellä pitää aina olla mukana kunnollinen vaatetus ja tulitikut. Kaikkiin mahdollisiin hätätilanteisiin pitää varautua etukäteen sekä välineillä että tiedoilla ja taidoilla. Viisas ennakoi luonnossakin. Hän kiertää vaaralliset paikat kuten suot, louhikot ja virtapaikkojen heikot jäät.

Jäällä kulkijan pitää olla varautunut siihen, että jää voi pettää. Pelastuspuku suojaa tuulelta ja sateelta ja pitää vedessä kuivana ja pinnalla. Pillin ääni kantaa pidemmälle kuin avunhuuto. Jäänaskalit ovat tarpeellinen vakiovaruste kaulaan, sillä ilman niitä itsensä vetäminen avannosta takaisin kantavalle jäälle on hyvin vaikeaa. Lisäksi on hyvä olla köysi. Itsensä pitäisi saada uintipotkuilla vaaka-asentoon, jolloin jään päälle pääsee helpommin. On viisainta palata tulosuuntaan.

kuva200_400

Jos heikoilla jäillä on välttämättä käveltävä, kaulassa riippuvat jäänaskalit ovat heti käsillä veden varaan jouduttaessa.

Kun joudutaan pelastamaan toista ihmistä heikoista jäistä, onnettomuuspaikkaa on lähestyttävä varovasti, loppu kontaten ja ryömien. Uhrille ojennetaan jotakin kättä pidempää, paremman puutteessa kaulaliina tai oma takki. Jäistä pelastettu pitää aina toimittaa sairaalaan. Sauna ja viina voivat olla kuolemaksi, sillä ne saavat kylmän pintaveren kiertämään elimistön ydinalueille, missä lämpötila laskee kohtalokkaasti.

Poliisi ja vapaaehtoiset etsijöinä

Jokainen luonnossa liikkunut tietää, miten helppoa eksyminen on. Kadonneiden etsintöjä järjestetään vuosittain lähes tuhat. Vain murto-osa tapauksista päätyy poliisien ja merivartijoiden tilastoihin, sillä usein aikansa harhailtuaan eksynyt löytää lopulta itsekin perille tai omaiset tulevat apuun.

Osa katoamisista johtuu sairastumisista, tapaturmista tai muista onnettomuuksista, joiden takia ihmiset eivät palaa ajoissa maastosta tai vesiltä. Osa kadonneista on lapsia, osa dementoituneita vanhuksia ja osa mielenterveysongelmaisia, jotka saattavat olla myös itsemurha-aikeissa.

Jos on perusteltua olettaa henkilön kadonneen tai joutuneen onnettomuuden uhriksi on otettava yhteys poliisiin. Merialueilla etsinnöistä huolehtii rajavartiolaitos ja ilmailulaitos puolestaan kadoksissa olevan ilma-aluksen etsinnästä. Päällystöön kuuluva poliisi voi määrätä 18-54 -vuotiaat henkilöt avustamaan hengenvaarassa olevan etsimisessä, ihmishengen pelastamisessa ja loukkaantuneen avustamisessa. Yleensä viranomaiset pyytävät apua vapaaehtoisen pelastuspalvelun ryhmiltä. Esimerkiksi Suomen Punainen Risti ja Meripelastusseura kouluttavat ja varustavat jäseniään etsintöjä varten.

Katoamisilmoitus tehdään poliisille

Silloin kun kateissa on lapsi, vanhus tai sairas ihminen tai kun kadonneen epäillään joutuneen hengenvaaraan, poliisi käynnistää etsinnän välittömästi. Kun normaalisti terve ja tasapainoinen ihminen poistuu esimerkiksi perheriidan jälkeen kotoaan, huolestuneen omaisen kannattaa ensin itse kysellä kadonneen perään. Mikäli soittokierros sukulaisille ja tuttaville, kesämökin tai muun ”piilopaikan” tarkistaminen tai kysely terveyskeskukseen ja sairaalaan eivät tuota tulosta, katoamisesta täytyy ilmoittaa poliisille.

Katoamisilmoitus kannattaa tehdä poliisiasemalla, koska kadonneesta tarvitaan valokuva. Poliisi kyselee myös henkilötiedot ja tuntomerkit. Etsinnän kannalta on tärkeää tietää, mistä kadonnutta on jo kyselty.

Katoamisilmoitus:

  • Kadonneen henkilötiedot ja valokuva
  • Vaatetus ja muut tuntomerkit
  • Katoamisaika ja -paikka
  • Mitä kadonnut oli tekemässä tai minne matkalla?
  • Todennäköiset kulkureitit
  • Kulkuväline ja muut varusteet
  • Terveydentila
  • Mistä kadonnutta on jo etsitty?

Kerro reitti ja paluuaika

Jotta etsinnät käynnistyisivät ajoissa, vastuuntuntoisen luonnossa ja vesillä liikkujan pitää kertoa kotiväelle tai tuttaville, minne on menossa ja milloin palaamassa. Reittien ja aikataulujen tietäminen on välttämätöntä, jotta ihmiset eivät huolestu turhan takia vaan silloin kun etsinnän aloittamiseen on todellista aihetta.

Hiihtolomalaisten kannattaa aina ilmoittaa reittinsä ja paluuaikansa myös hotellin vastaanottoon, koska talvella etsintöjen nopea käynnistäminen on paleltumisvaaran takia välttämätöntä. Pohjoisen lomakohteissa ensiapuryhmillä on hyvät valmiudet etsintöihin, kunhan tieto kadonneista vain saadaan ajoissa. Myös vesialueilla on aina kiire löytää kadonneet, koska alijäähtyminen uhkaa keskellä kesääkin.

Opi eksymään oikein

Outoihin maisemiin kannattaa suunnistaa vain kompassin ja kartan avulla. Tuttuunkin maastoon voi eksyä, jos ei ole tarkkana ja pimeä pääsee yllättämään. Myös sairauskohtaus tai loukkaantuminen saattaa pakottaa jäämään maastoon, vaikka retkeilemään ei koskaan tulekaan lähteä huonokuntoisena. Tällaisten hätätilanteiden varalla tulitikut pitäisi aina pitää mukana, myös hiihtoretkellä.

Älä hermostu, kun toteat olevasi eksyksissä. Hätääntyessä toimii harkitsemattomasti, jolloin voi joutua todelliseen vaaraan. Rauhoita mielesi ja tarkkaile, että hengitys tasaantuu. Virkeänä havaitsee paremmin maaston vaarakohdat ja tutut maamerkit.

Muistele kulkemaasi reittiä. Tuulen suunnan ja auringon asennon avulla voit edes suurin piirtein määritellä asemasi ja päätellä järkevän paluusuunnan. Järven tai joen rantaa, polkuja, teitä, sähkölinjoja tai muita kiintopisteitä seuraamalla löytää yleensä muiden ihmisten pariin.

Jos olet täysin ymmällä paluureitistä tai voimat ovat jo ehtyneet, kannattaa ensin levähtää ja sitten leiriytyä. Kylmä ja kostea ovat pahimmat vaarat. Tee nuotio ja suojaa itsesi sateelta ja tuulelta. Talvella lepopaikka kannattaa valmistaa näkyvälle paikalle havuista. Puuttomalla alueella eksynyt voi hakea suojaa lumiluolasta, sillä lumi eristää tehokkaasti kylmää. Lumi ei kuitenkaan lämmitä, joten nukahtaminen on vaarallista, mikäli mukana ei ole talviolosuhteisiin tarkoitettua makuupussia.

Koska eksynyt ei palaa määräaikaan mennessä, häntä aletaan etsiä. Sen takia olinpaikasta ja kulkureitistä pitää jättää merkkejä. Savumerkit, katkotut oksat, näkyvälle paikalle ripustetut paperit ja lumeen tallatut nuolet opastavat etsijöitä paikalle.

Jos hakeudut suojaan puun alle tai johonkin rakennukseen, jätä ulkopuolelle sellainen merkki, että sen voi huomata myös ilmasta. Lentokoneissa ja helikoptereissa on lämpökameroita, jotka havaitsevat elävän ihmisen ruumiin lämmön pimeässä. Pienikin nuotio helpottaa lämpökameran havaintoa merkittävästi.

Etsintäketjut ja partiot

Tavallisimmin etsintöihin osallistuvat ihmiset liikkuvat partioina tai ketjuina. Partioita voidaan käyttää taajamissa kyselemässä havaintoja kadonneesta. Partiot soveltuvat myös erillisten kohteiden nopeaan tutkimiseen. Ne käyvät tarkastamassa todennäköiset kadonneen kulkutiet ja oleskelupaikat kuten polut, ladut, rannat, hiekkakuopat ja autiotalot.

Maaston haravoimiseksi etsijät ryhmittyvät ketjuksi. Silloin kun kyseessä on eksyminen, maastoon lähetetään suunnistajia muutaman sadan metrin välein harvaharavointiin. He kulkevat määrätyn alueen läpi ja huutelevat kadonnutta nimeltä.

Kun kadonnut on todennäköisesti loukkaantunut tai epäillään, että hän ei jostain syystä vastaa etsijöiden huutoihin, käytetään näkötuntumaharavointia. Ketjut ovat lyhyitä (10-15 etsijää) ja niitä on useita. Etsijät kulkevat vain muutaman metrin päässä toisistaan, niin ettei tajutonkaan ihminen jää huomaamatta. Ketjussa ei saa keskustella, koska kadonneen valitukset tai avunhuudot voisivat jäädä kuulematta.

Tunnista paleltuman oireet

Paleltuman syntymiseen ei tarvitse olla edes pakkasta. Kylmä aiheuttaa vamman, kun ihminen joutuu oleskelemaan pitkän aikaa tuulisessa ja kosteassa paikassa. Kun lämpötila ihmisen ulkopuolella laskee, ihon verenkierto vähenee, jotta kehon sisällä elimistön ydinlämpötila säilyisi. Paleltuma syntyy herkimmin sormiin, varpaisiin, poskiin, korviin ja nenään.

Aluksi ihoa pistelee. Paleltuma muuttuu valkoiseksi ja tuntuu kovalta. Vähitellen siitä tulee tunnoton ja mahdollinen kipukin lakkaa. Iho voi paleltua myös huomaamatta, ilman selvästi tuntuvia oireita.

Paikallisen paleltuman lisäksi eksynyttä, jäihin pudonnutta tai veden varaan joutunutta ihmistä saattaa uhata hengenvaarallinen alilämpöisyys eli hypotermia. Se tarkoittaa koko elimistön lämpötilan laskemista alle 35 asteen. Ihminen menettää tajuntansa, kun kehon lämpötila on noin 30 astetta. Verenpainekin laskee, koska sydän toimii epäsäännöllisesti.

Veden lämpötila C° Tajuttomuus Kuolema
0 alle 15 min alle 15-45 min
0 – 5 15 – 30 min 30 – 90 min
5 – 10 30 – 60 min 1 – 3 tuntia
10 – 15 1 – 2 tuntia 1 – 6 tuntia
15 – 21 2 – 7 tuntia 2 – 40 tuntia

Vesi johtaa lämpöä 25 kertaa paremmin kuin ilma. Virtaavassa vedessä lämmönhukka voi olla 200 kertaa suurempi kuin tyynessä ilmassa.

Pakkaselta suojautuminen

kuva201_400Tavallisimmin paleltuvat sormet, varpaat, posket, nenä ja korvat, joiden verenkiertoa pitää auttaa kovalla pakkasella. Kasvoja voi lämmittää aina välillä lämpimällä kädellään. Sormia ja varpaita pitäisi muistaa liikutella.

Tupakointi lisää paleltumariskiä, sillä nikotiini supistaa verisuonia. Kylmässä virtsaneritys lisääntyy ja sen takia on tärkeää juoda runsaasti mieluiten lämmintä nestettä. Kovalla pakkasella ei kuitenkaan kannata nauttia kahvia, sillä sekin lisää virtsaneritystä ja aiheuttaa nestevajausta.

Ihon normaali rasvakerros suojaa parhaiten kylmältä. Vältä kasvojen pesemistä tai ihovoiteita kun olet menossa ulos kovalla pakkasella. Monta väljää ohutta asustetta pitää kylmän paremmin loitolla kuin yksi paksu pukine, sillä vaatekerrosten väliin jäävä ilma eristää hyvin lämpöä. Jalkineiden pitää myös olla väljät ja kuivat. Villa on erinomainen materiaali retkellä, sillä se eristää lämpöä kosteanakin eikä se syty helposti palamaan.

 

Retkeilijän paloturvallisuus

Teltassa tai matkailuperävaunussa tulipalo leviää erittäin nopeasti. Sen takia leirintäalueilla matkailuvaunut ja teltat on sijoitettava vähintään neljän metrin etäisyydelle toisistaan.

Matkailuvaunuissa ja asuntoautossa on suositeltavaa käyttää ainoastaan kiinteitä nestekaasuasennuksia. Sammuttimen pitää olla nopeasti saatavilla ja jokaisen perheenjäsenen tulisi osata myös käyttää sitä.

Retkikeittimien käyttö on kielletty teltan makuuosastossa. Avotulen saa tehdä leirintäalueella vain sitä varten tarkoitettuihin paikkoihin. Maastossa nuotio sammutetaan riittävällä määrällä vettä, koska kuuma tuhka voi sytyttää tulipalon vielä jopa vuorokauden kuluttua. Kun alueelle on annettu metsäpalovaroitus, nuotion, kokon, rakovalkean tai muun avotulen tekeminen metsään tai sen läheisyyteen on kielletty.

kuva202
Retkeilijän vesipussi menee pieneen tilaan mutta vetää paljon vettä.

Kyypakkaus ja hyönteisten pistot

Kyy on ainoa myrkyllinen käärme Suomessa. Sen purema on vaarallinen lapsille ja aikuisille. Joillekin ihmisille Suomen vaarallisin eläin saattaa olla ampiainen tai mehiläinen. Yleensä niiden pistot ovat kivulloisia mutta vaarattomia. Ne voivat kuitenkin aiheuttaa hengenvaarallisen allergisen reaktion.

Ensiavussa tulee huolehtia, että piston saaneen ihmisen hengitystiet pysyvät auki. Jos hän joutuu sokkitilaan, annetaan oireenmukainen ensiapu (katso Ensiapuopas). Kun saatavilla on kyypakkaus, tableteista on apua, mutta ne eivät korvaa lääkärin jatkohoitoa. Kyypakkaus on tarkoitettu ensiavuksi käärmeenpureman sekä mehiläisen, ampiaisen tai hyttysen piston aiheuttaman voimakkaan reaktion hoitoon. Jokainen kyynpurema kuuluu lääkärin hoitoon eli kyypakkaus on vain ensiapu helpottamaan potilaan oloa.

 

Myrkylliset levät

Myrkyllisiä levälauttoja esiintyy varsinkin kesän lopulla Itämeressä, rehevöityneissä järvissä ja ojissa. Uimista tulee välttää ja kotieläimiä tulee estää juomasta levien saastuttamaa vettä. Levien myrkyllisistä kukinnoista varoitetaan tiedotusvälineissä.