Liikenneturvallisuus


Nollavisio

Suomalainen liikenteen turvavisio tähtää vakavien liikenneturmien jatkuvaan vähentämiseen. Tavoitteena on, ettei kenenkään tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä.

Liikenne on osa ihmisen jokapäiväistä toimintaympäristöä ja siksi jokaisella ihmisellä tulisi olla valmiudet liikkua turvallisesti liikenteessä. Keskeisintä on turvallisten toimintatapojen sekä turvallisuutta ja terveyttä arvostavien asenteiden omaksuminen.

Liikenneturvallisuus syntyy yhteistyöllä

Ihmiset vaikuttavat liikenneturvallisuuteen omalla liikennekäyttäytymisellään. Poliitikot päättävät yhteiskunnan suunnittelusta ja liikennejärjestelmästä. Suunnittelijat toteuttavat poliitikkojen päätökset. Virkamiehet laativat lakiehdotuksia ja sääntöjä. Tienpitäjät ja kunnat vastaavat teistä ja niiden kunnosta. Poliisi valvoo liikennesääntöjen noudattamista. Yritykset myyvät tai valmistavat autoja tai niiden osia. Yhteisöt ja järjestöt osallistuvat liikenneturvallisuuden parantamiseen.

Liikenteessä sattuu vahinkoja

Suomessa sattuu vuosittain yli 100 000 tieliikenneonnettomuutta.  Näissä onnettomuuksissa kuolee vuosittain noin 400 ja loukkaantuu lähes 8 500 ihmistä. Liikennekuolemista keskimäärin 25 % aiheutuu ylinopeudesta, 20 % rattijuopumuksesta ja 15 % turvavyön käytön laiminlyömisestä. Muita merkittäviä syitä ovat kuljettajan heikentynyt vireystila, ajoneuvon epäkuntoisuus sekä itsemurha.

Vakavimmat onnettomuudet autoilijoille sattuvat taajamien ulkopuolella. Kohtaamis- ja suistumisonnettomuudet aiheuttavat kolme neljäsosaa kuolemista henkilöautossa. Miesten osuus tieliikenneonnettomuuksissa menehtyneistä on lähes kolminkertainen naisten osuuteen verrattuna. Alle 24-vuotiaiden nuorten riski kuolla liikenneonnettomuudessa on suunnilleen kolminkertainen keski-ikäisiin kuljettajiin verrattuna.

Pääosa jalankulkijoiden henkilövahingoista sattuu taajamissa, lapset ja iäkkäät ovat usein uhreina. Pyöräilijöiden henkilövahingot sattuvat taajamissa ja puolet kuolonuhreista on iäkkäitä. Suurin osa poliisin tilastoista puuttuvista onnettomuuksista on pyöräilijöiden yksittäisiä kaatumisia tai ulosajoja.

Vauhti vaarantaa terveytesi

Ajonopeus vaikuttaa muun muassa havainnointiin, ajoneuvon hallintaan ja ennen muuta pysähtymismahdollisuuteen. Luonnollista on, että ajonopeus vaikuttaa onnettomuuden seurausten vakavuuteen.

Ajoneuvon nopeus on sovitettava sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää. Huomioon tulee ottaa mm. tien kunto, sää, keli, näkyvyys sekä liikenneolosuhteet. Nopeus on pidettävä sellaisena, että kuljettaja säilyttää ajoneuvon hallinnan. Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa.

Nopeutta valittaessa on huomioitava mm. oma ajotaito, oma ajokki, liikenneolot sekä ajoneuvo- ja tiekohtaiset nopeusrajoitukset.

Kypärä on pääasia

Jos Suomessa kaikki pyöräilijät käyttäisivät kypärää, kuolemat vähenisivät kahdella kolmanneksella ja loukkaantumiset kolmanneksella.

Polkupyöräilijän ja kyyditettävän on ajon aikana yleensä käytettävä asianmukaista suojakypärää. Kypärän käytön laiminlyönnistä ei seuraa rangaistusta. Alle kouluikäisille on olemassa oma kypärä, jossa on ns. hätäaukeamismekanismi. Jos lapsi leikkiessään jää riippumaan kypärästään leikkitelineisiin, kypärän lukko avautuu automaattisesti lapsen painon vaikutuksesta. Myös rullaluistimilla ja rullalaudalla liikkuvan on syytä käyttää kypärää.

Suomessa kuolee vuosittain noin 40 ja loukkaantuu vakavasti noin 970 polkupyöräilijää. Pyöräilijöiden kuolemista jopa 80 prosenttia johtuu päähän kohdistuneen iskun seurauksena syntyneestä aivovammasta. Myös pysyvä invalidisoituminen on usein seurauksena aivojen vammautumisesta.

Valtaosa pyöräilijöiden turmista on kaatumisia, joista selvitään terveyskeskuskäynnillä. Vakavia näistä on joka kymmenes.

Kaksi kolmasosaa pyöräilijöiden yhteenajoista sattuu henkilöauton kanssa. Törmäysnopeus on useimmiten alle 50 kilometriä tunnissa, mutta silti törmäys on vakava.

Turva vyöstä

Tieliikennelain mukaan turvavyön käyttö on pakollista henkilö- ja pakettiautojen kuljettajille ja matkustajille. Pakollisuus koskee henkilöautoissa sekä etu- että takapenkillä istuvia. Turvavyön tai turvalaitteen käyttämättä jättämisestä voidaan määrätä rikesakko.

Turvavyön käyttö pelastaisi kuolemalta noin 60 ihmistä vuodessa. Lisäksi turvaöiden ja -istuimien käyttö lieventää onnettomuuksien seurauksia ja estää henkilövahinkoja onnettomuuksien sattuessa.

On tärkeää, että turvavyö kiinnitetään oikein. Turvavyötä ei saa laittaa kainalon alta, vaan aina olkapään päältä. Lantiovyö kiristetään mahdollisimman hyvin ja ylävyö kulkee hartian keskeltä.

Turvavyön käyttöpakko koskee myös lapsia. Lapsen kuljettaminen autossa matkustavan sylissä on vaarallista. Lasten turvalaitteet kiinnitetään tukevasti auton istuimiin turvalaitteiden mukana tulevien ohjeiden mukaisesti. Lasten turvalaitteiden käytöstä vastaa kuljettaja tai lapsen huoltaja, jos hän on mukana autossa. Vanhempien esimerkki on tärkeä turvavyön käytössä. Lapsi käyttää, jos vanhemmat käytävät ja päinvastoin.

Alle 12-vuotiaan, alle 150 cm pitkän lapsen on ensisijaisesti käytettävä istuinta, joka on varustettu lapsen pituuteen ja painoon nähden sopivalla turvaistuimella tai muulla lapsen turvalaitteella.lapsenturvaistuin_200

Pienille lapsille turvallisimpia ovat selkä ajosuuntaan asennettavat turvaistuimet tai -kaukalot. Lapsen on turvallisinta istua selkä menosuuntaan niin kauan kuin hän sopii istuimeen, mutta ainakin kolmeen ikävuoteen saakka.

Yli 18-kiloisten lasten turvavyöistuimilla ja turvavyökorokkeilla lisätään turvavöiden käyttökelpoisuutta lapselle. Noin 10-vuotias lapsi käyttää turvavöitä aikuisten tapaan.

Uusiin henkilöautoihin on saatavana turvatyyny (air bag), joka estää ennen muuta kuljettajan pään iskeytymisen ohjauspyörään. Turvatyyny vähentää uusimpien tutkimusten mukaan kuljettajien kuolemia noin viidenneksellä. Turvatyyny ei korvaa turvavyötä.

Pimeällä heijastin heilumaan

Sateessa, sumussa tai pimeässä ajettaessa liikenteessä on samat vaarat, kuin valoisana aikana. Näemme ne vain huonommin ja ennen muuta paljon myöhemmin, kuin hyvissä oloissa. Autoilijoilla valojen oikea ja tehokas käyttö ja jalankulkijoilla heijastin edesauttavat turvallista liikkumista pimeällä tiellä.

Kevyen liikenteen onnettomuusriski on pimeällä vähintään kaksi kertaa niin suuri kuin valoisana aikana. Heijastin auttaa jalankulkijaa näkymään. Tieliikennelain mukaan jalankulkijan on yleensä aina käytettävä asianmukaista heijastinta pimeän aikana tiellä liikkuessaan.  Heijastimet kiinnitetään siten, että lähestyvän ajoneuvon kuljettaja näkee jalankulkijan, olipa tämä ylittämässä tietä tai kulkemassa tietä pitkin.

Valaisemattomalla tiellä ilman heijastinta kulkevalla jalankulkijalla on yli 10-kertainen riski joutua onnettomuuteen verrattuna heijastinta käyttävään kulkijaan.

Heijastimen käyttö on tärkeää myös taajamassa. Valaistullakin tiellä näkyvyyttä haittaavat sade ja sumu. Myös auton valojen ja tuulilasin likaantuminen huonontaa näkemistä. Katu- ja mainosvalot sekä puiden ja pensaiden varjot heikentävät autoilijan mahdollisuuksia havaita katua ylittäviä jalankulkijoita tai pyöräilijöitä.

Heijastimia on vapaasti riippuvia, irrotettavia ja kiinteitä. Vapaasti riippuva heijastin kiinnitetään siten, että se pääsee vapaasti heilumaan ja pyörimään. Irrotettavia heijastimia ovat ranteeseen tai nilkkaan pujotettavat heijastimet. Kiinteitä heijastimia ovat puolestaan esimerkiksi vaatteeseen tai jalkineeseen kiinnitetyt heijastinmateriaalit. Kiinteidenkin heijastimien pitäisi näkyä joka suunnasta. Jalkoihin ja käsiin sekä riippumaan kiinnitetyt heijastimet näkyvät hyvin, koska ne heiluvat.

Heijastimia myyvät urheilutarvikeliikkeet ja tavaratalot sekä useat kioskit, apteekit ja huoltoasemat.

Liukkaus yllättää

Lämpötilan laskiessa tienpinnalla on yhä useammin lumi-, räntä- tai jääliukkautta. Kaksipyöräisen hallitseminen jarrutus- ja pysähtymistilanteissa on tällöin vaikeampaa kuin pitävällä kelillä. Lumen alla oleva jää on erityisen vaarallinen. Talviajan hämärä ja pimeys lisäävät onnettomuusriskiä. Liukkaalla tienpinnalla jarrutusmatka on paljon pidempi kuin kesäkelillä ajettaessa.

Talvikelillä ajaminen on vaativaa.

Liukas keli tuntuu yllättävän joka vuosi. Talvikelin riskejä ei oteta tosissaan. Liukkaalla kelillä jarrutusmatkat pitenevät huomattavasti. Lumisella tiellä tarvitset pysähtymiseen 80 km/h nopeudesta lähes 30 m pitemmän matkan ja aikaa kuluu lähes kolme sekuntia enemmän kuin kesäkelillä. Hyvilläkään talvirenkailla pitävyyttä ei saada kesäiseksi.

Liukasta on muulloinkin kuin talvella. Märkä tienpinta vähentää pitävyyttä. Märkä mukulakivikatu on erittäin liukas. Tielle kulkeutunut savi ja puista pudonneet lehdet tekevät tien liukkaaksi. Jos tiellä on paljon vettä, rengas saattaa nousta vesipatjan päälle. Auto joutuu vesiliirtoon eikä ole ohjattavissa. Lumisohjossa auto voi joutua sohjoliirtoon jopa herkemmin kuin vesiliirtoon sateella. Varmimmin vältät liirtoon joutumisen alentamalla perusnopeuttasi ja välttämällä ajoa urissa.

Musta jää on petollista. Liukkaimmillaan tie on silloin, kun lämpötila on lähellä nollaa. Pitävyys voi vaihdella suuresti lyhyelläkin matkalla. Erityisen vaarallisia paikkoja ovat notkot ja sillat, koska ne jäätyvät ensimmäiseksi.

Alkoholi ja väsymys – vaarallinen yhdistelmä liikenteessä

Väsynyt tai päihtynyt kuljettaja voi tehdä havainnointi- tai arviointivirheitä, jotka lisäävät riskiä joutua onnettomuuteen.

On arvioitu, että kuljettajan heikentynyt ajokunto voi olla mukana yhtenä syytekijänä jopa joka kolmannessa liikennekuolemassa.

Kuljettajalla voi olla puutteellinen ajokunto monista syistä. Suurin ongelma on alkoholi. Jo varsin pienet promillemäärät heikentävät kuljettajan kykyä selviytyä liikenteessä. Stressi, lääkkeiden käyttö ja huumeet voivat myös lisätä riskiä joutua onnettomuuteen, eikä kuljettaja aina tiedosta oman käyttäytymisensä muuttumista.

Pitkä valvominen vaikuttaa humalan tavoin. Yhtämittainen 16 tunnin valvominen vaikuttaa samalla tavalla kuin 0,5 – 0,6 promillen humalatila. Koko vuorokauden eli 24 tunnin valvominen vaikuttaa samalla tavalla kuin 1 promillen humalatila. 36 tunnin valvominen vaikuttaa kuin 1,5 promillen humalatila.

Ihmisen vireystila vaihtelee eri vuorokauden aikoina. Erityisesti valveillaoloajan pituus vaikuttaa vireystasoon. Suurin riski nukahtaa rattiin onkin juuri aamuyöllä kello 3 ja 6 välillä ja iltapäivällä samaan aikaan. Tärkeää olisikin tunnistaa oma vireystila ja raukean olon yllättäessä ajaa sivuun tauolle. Ratin ja penkin välissä voi elvytellä lihaksia tai nousta hetkeksi haukkaamaan raitista ulkoilmaa. Pysäköintipaikan verryttävien liikkeiden jälkeen matkaa voi jatkaa paljon turvallisemmin.

Puhalla nolla!

Alkoholi lisää liikenteessä virheiden määrää ja onnettomuusriskiä. Kuljettajan tarkkaavaisuus heikkenee ja arviointivirheitä ilmenee jo 0,2 promillen humalassa. Kun alkoholimäärä kuljettajan veressä lisääntyy, nousee onnettomuusriski nopeasti yli kymmenkertaiseksi selvään kuljettajaan verrattuna. Alkoholi vaikuttaa myös arvostelukykyyn. Humaltunut kuljettaja ottaa usein suurempia riskejä ja ajaa aggressiivisemmin kuin selvä ajaja. Uusilla kuljettajilla alkoholi vaikuttaa ajamiseen vielä voimakkaammin kuin kokeneilla, koska alkoholi vaikuttaa juuri niihin ajamisen taitoihin, jotka eivät ole uusilla kuljettajille vielä automatisoituneet.

Rattijuopumus on siitä erikoinen asia, että kaikki moottorikäyttöisten ajoneuvojen kuljettajat kyllä tietävät, ettei humalassa saa ajaa. Myös se on hyvin tiedossa, että humalassa ajaminen vaarantaa oman ja toisten turvallisuuden. Tästä huolimatta useammassa kuin joka neljännessä kuolonkolarissa vuosittain on viina ollut myötävaikuttavana tekijänä.

Rattijuopumus on aina rangaistavaa. Lyhytkin humaltuneena ajettu matka esimerkiksi parkkipaikalla voi johtaa tuomioon. Myös auton luovuttaminen juopuneelle on rikos. Rattijuopumuksesta ja auton luovuttamisesta juopuneelle rangaistaan. Rattijuoppo määrätään yleensä myös ajokieltoon.

Jokainen tielläliikkuja voi vaikuttaa kaikkien turvallisuuteen huolehtimalla siitä, että ratin takana on vain selvä ja rauhallinen kuljettaja. Erityisesti rattijuopon ajoon lähtö on estettävä.

Viisaasti vesillä

Henkesi voi olla uimataidon varassa

Hyvä uimataito on tässä tuhansien järvien maassa keskeinen kansalaistaito. Se voi pelastaa oman ja hengenpelastustaidot toisten hengen.  Hyvästäkään uimataidosta ei kuitenkaan aina ole apua, jos vedessä liikkumisen perussäännöt unohdetaan – humala ja huolimattomuus ovat vesillä liikkujien pahimmat viholliset.

Veneillessä on syytä pitää pelastusliivit päällä, ja humalassa on parempi jäädä kokonaan rannalle. Jos vene kuitenkin jostain syystä kaatuu, kannattaa yleensä pysytellä veneen luona ja pyrkiä kiipeämään takaisin veneeseen tai sen päälle.

Tarkista aina veneen kunto ennen veneilemään lähtemistä. Tarkista että vene ei vuoda ja varusteet ovat kunnossa, airot ovat ehjät ja äyskäri mukana…

Suomessa hukkuu vuosittain noin 200 ihmistä. Hyvä uimataito pelastaisi heistä monet. Uimataito on paitsi halpa henkivakuutus myös taito, josta saa iloa ja virkistystä vauvasta vaariin. Uimataidon voi oppia ja sitä voi kehittää kuntien uimakouluissa, uimaseuroissa sekä kouluissa. Suomessa on yli 200 uimahallia, joissa uintia voi harrastaa lähes ympäri vuoden.

Yksin ei pidä lähteä uimaan ja kavereista on syytä pitää huolta. Erityisesti lapsia tulee pitää koko ajan silmällä. Uida kannattaa rannan suuntaisesti, niin että varpaat yltävät vielä tarvittaessa pohjaan.

Yhtä tärkeä kuin uimataito on oma harkintakyky ja maltti. Omat kyvyt kannattaa arvioida mieluummin ala- kuin yläkanttiin. Uimaan ei pidä koskaan mennä päihtyneenä eikä uimaretkelle ole viisasta lähteä yksin. Outoihin vesiin ei pidä sukeltaa pää edeltä. Myös taito pelastaa ja pelastautua veden varasta on tärkeä kansalaistaito.

Varusteet on syytä tarkistaa jo ennen matkalle lähtöä

Vesilläliikkujan tärkein varustus on terve järki ja varovaisuus, mutta ne eivät yksin riitä. Veneen on oltava merikelpoinen, ja lisäksi tarvitaan oikeat varusteet.

Kaikissa moottorilla varustetuissa veneissä ja yli viisimetrisissä purjeveneissä on oltava pelastusliivit kaikille veneessä oleville. Laki ei edellytä pelastusliivien pitämistä päällä, mutta vain päällä ne pelastavat.

Vedestä pelastaminen

Pelastusrenkaan käyttö

Rauhoita pelastettavaa ja kuljeta rengas pelastettavan luo. Jos pelastettava rauhoittuu ja pystyy toimimaan, pyydä häntä ottamaan renkaasta kiinni – pidä rengas itsesi ja pelastettavan välissä jotta hän ei saa otetta sinusta.

Pelastaminen heittämällä

Hyvä ja halpa pelastusväline on vanha kanisteri jossa on noin 15 metriä narua.Rauhoita pelastettavaa ja heitä kanisteri pelastettavalle. Pyri heittämään kanisteri pelastettavan yli ja vedä sen jälkeen kohdalleen.

Järki jäällä

Jäälle ei kannata lähteä yksin. Vähimmäisvarustukseen kuuluvat kaulalla käyttövalmiina roikkuvat jäänaskalit ja jääkeppi jään kestävyyden koettelemiseen. Reppu on hyvä pakata kelluttavaksi ja kiinnittää se mahavyöllä. Reppuun pakataan köyttä kaverin auttamiseksi ja vaihtovaatteet vesitiiviisti. Myös vesitiiviisti pakattu matkapuhelin on hyvä ottaa mukaan.

Jos jää jostain syystä pettää, tulee yrittää pysyä rauhallisena ja huutaa heti apua. Avannosta noustaan jäänaskalien avulla tulosuuntaan. Kerran murtunut jää rikkoutuu helposti uudelleen, joten ensimmäiset metrit ryömitään ja kieritään. Jäihin pudonnutta rauhoitetaan, otetaan riuku, köysi tai oma takki apuvälineeksi ja lähestytään pelastettavaa ryömimällä. Pelastajan pitää aina varmistaa oma turvallisuus.