Suojele itseäsi ja muita


Suojele itseäsi ja muita

Tämä verkkopalvelu on tehty sitä varten, että voisimme välttää vaarat ja estää onnettomuudet. Hyvästäkin suojautumisesta huolimatta joudumme elämässämme kuitenkin pieniin tai suuriin hätätilanteisiin, joskus jopa suuronnettomuuksiin. Näissä tilanteissa on tärkeää, että osaamme toimia oikein jo ennen kuin ammattipelastajat ehtivät paikalle.

Ensimmäiset minuutit ratkaisevat hengissä selviämisen tulipalosta. Myös hukkuneen, sydänpotilaan ja monen onnettomuuden uhrin elämä on meidän maallikoiden ensiaputaitojen varassa. Meidän pitää osata pelastaa itsemme ja muut ihmiset, hälyttää apua ja rajoittaa onnettomuuden seurauksia. Jokainen oppii nämä perusasiat.

Ensiaputaitoja kannattaa opiskella, sillä onnettomuustilanteessa ei voi enää harjoitella. Lyhin ensiapukurssi kestää vain kolme tuntia!

Tätä aineistoa voi käyttää myös turvallisuuskoulutukseen. Se on tarpeellinen esimerkiksi asuintalojen turvallisuudesta ja omatoimisesta varautumisesta vastaaville.

Viisas ja rohkea varoo

Onnettomuuksien ajattelu voi olla hyvin ahdistavaa, jos ei tiedä, miten niiltä voi suojautua. Aikuinen lykkää helposti kaikki turvallisuuteen liittyvät asiat pelastusalan ammattilaisille ja viranomaisille, jolloin oman lähiympäristön riskit jäävät huomaamatta. ”Kodin turvaopas” on tarkoitettu jokaisen suomalaisen turvaoppaaksi. Päähuomio on siellä, missä ovat suurimmat vaaratkin. Suomalaisia loukkaantuu ja kuolee tapaturmaisesti eniten kotonaan ja vapaa-ajan vietossa.

Suuri osa onnettomuuksista voidaan estää ennalta yksinkertaisin keinoin. Myös tulipaloja, rikoksia ja muita harmeja kyetään torjumaan. Eikä kenenkään pidä alistua väkivallan uhriksi – ei töissä, koulussa eikä kotonaan.

Myös lapset oppivat ennalta ehkäisemään onnettomuuksia ja suojautumaan vaaratilanteissa. He voivat harjoitella leikin avulla pelastautumaan tulipalosta. He oppivat soittamaan hätänumeroon 112. Lapset osaavat tehdä hyviä kysymyksiä, sillä he eivät pidä turvallisuutta niin itsestään selvänä kuin aikuiset.

Varovaisuus on viisautta ja hädässä olevan naapurin auttaminen vaatii meiltä kaikilta joskus suurta rohkeutta. Elämän suojeleminen ja naapuriapu ovat tärkeitä arvoja, ja niiden pitäisi myös välittyä sukupolvelta toiselle. lapsenturvaistuin_200

Lapset ja nuoret haluavat näyttää rohkeilta kavereidensa silmissä. Aikuisten esimerkistä riippuu, luetaanko turvallisuus järkevän ja rohkean ihmisen elämäntapoihin ja uhkarohkeus typeryyteen. Turvavyöt, turvalukot ja turvaseksi, heijastimet, pyöräilykypärät ja palovaroittimet kuuluvat nykyiseen elämänmenoon!

Turvallisuus on jokaisen ihmisen korvien välissä

Jokaisen pitää itse oivaltaa oikea, turvallinen asennoituminen elämään. Tapaturmiin suhtautumiseen kaivataankin uutta asennoitumista. Suomalainen turvallisuus 2003 -tutkimuksen mukaan 73 prosenttia onnettomuuksista on koti- ja vapaa-ajan tapaturmia. Kuitenkin sama määrä ihmisiä, 73,4 prosenttia, ei ollut lainkaan huolissaan koti- ja vapaa-ajan tapaturmista.

Oma turvallisuusasenne vaikuttaa paitsi omaan, myös muiden ihmisten turvallisuuteen. Erityisesti pitää huolehtia niistä, joiden toimintakyky on heikentynyt. Lasten, ikäihmisten ja syrjäytyneiden hyvinvointi riippuu ratkaisevasti läheisten ihmisten toimista.

Asenne on hyvä perusta, mutta turvallisuus on myös taitolaji. Turvallisuusasioita voi opiskella esimerkiksi  alueellisten pelastusliittojen, palokuntien ja Suomen Punaisen Ristin turvallisuuskursseilla sekä tilaisuuksissa. Kotien turvallisuutta voi parantaa huolehtimalla, että siellä riskit pysyvät hallinnassa.

Onnettomuuksien ehkäisy on yhteistyötä

Turvallisuus on sekä oikeus että velvollisuus. Jokaisella meistä on vastuu siitä, ettei omalla toiminnallaan vaaranna toisten tai omaa turvallisuutta. Turvallisuus ilmenee ihmisten asenteissa, arvostuksissa, tiedoissa, taidoissa ja tahdossa. Turvallisuustyötä tehdään yhteistyössä muiden viranomaisten, yhteisöjen ja asukkaiden kanssa.

Nolla tapaturmaa -ajattelu tulisi ulottaa jokaisen yksilön arvoihin ja asenteisiin niin työssä, liikenteessä, kotona kuin vapaa-ajan harrastuksissa. Nolla tapaturmaa –ajattelun mukaan yksikään onnettomuus tai tapaturma ei ole hyväksyttävä. Onnettomuudet eivät ”tapahdu” itsestään. Kaikista vaaratilanteista ja onnettomuuksista voi oppia. Havaittuihin puutteisiin voidaan ja niihin tulee reagoida välittömästi. Jokainen ihminen voi myös varautua omatoimisesti vaaratilanteiden varalta.

Turvallisuuskulttuuri näkyy johdonmukaisena toimintana ja elämäntapoihin liittyvänä viisautena. Se koskettaa meitä kaikkia. Hyvään turvallisuuskulttuuriin kuuluu, että

  • ihmiset ja erilaiset yhteisöt haluavat ja osaavat ottaa turvallisuusasiat huomioon omassa toiminnassaan
  • turvallisuustyötä tehdään kiinteässä yhteistyössä viranomaisten, yhteisöjen ja asukkaiden kanssa.

Pelastuslakiin on kirjattu useita sekä pelastusviranomaisia että kansalaisia velvoittavia määräyksiä, joilla edistetään hyvää turvallisuuskulttuuria ja vähennetään onnettomuuksien määriä:

  • Yksittäisten ihmisten, kiinteistön omistajien, yritysten ja laitosten tulee varautua omatoimisesti vaaratilanteisiin.
  • Hätätilanteessa jokaisen on varoitettava vaarassa olevia, tehtävä hätäilmoitus ja ryhdyttävä pelastustoimiin omien kykyjensä mukaan.
  • Jokaista ihmistä koskee huolellisuusvaatimus tulipalon tai muun onnettomuuden ehkäisemiseksi.
  • Jokaisella on velvollisuus hankkia asuntoonsa palovaroitin.
  • Asuintalojen, joissa on vähintään viisi huoneistoa, sekä yritysten ja laitosten on laadittava pelastussuunnitelma, jossa selvitetään miten vaaratilanteita ehkäistään ja miten toimitaan erilaisissa onnettomuus- ja vaaratilanteissa.
  • Pelastustoimen asiantuntemusta tarvitaan, jotta turvallisuusnäkökohdat otetaan huomioon rakennusten suunnitteluvaiheessa, rakentamisessa, kunnossapidossa ja turvallisessa käytössä.
  • Pelastusviranomaiset estävät onnettomuuksia myös valvonnalla, palotarkastuksilla ja nuohouksella.
  • Pelastustoimi opastaa ihmisiä tunnistamaan vaaran aiheuttajia, ehkäisemään onnettomuuksia sekä toimimaan oikein onnettomuustilanteissa.
  • Pelastustoimi neuvoo tulen ja palovaarallisten aineiden ja laitteiden huolelliseen käsittelyyn.

Pelastustoimen tehtäviä hoitavat pelastusviranomaiset. Valtion pelastusviranomaisia ovat sisäasiainministeriö ja lääninhallitukset. karttaAlueelliset pelastuslaitokset vastaavat pelastustoimesta alueellaan. Pelastustoimen alueita on kaikkiaan 22.

Useat viranomaiset ovat pelastusviranomaisten ohella velvollisia osallistumaan pelastustoimintaan ja väestönsuojeluun. Osallistumisvelvollisia ovat muun muassa Hätäkeskuslaitos, poliisi, rajavartiolaitos, puolustusvoimat, sosiaali- ja terveysviranomaiset, maa- ja metsätaloudesta vastaavat virastot ja laitokset sekä liikelaitokset, ympäristöviranomaiset, henkilö-, tavara- ja tietoliikenteestä vastaavat viranomaiset sekä säteilyturvallisuudesta ja sääpalvelusta vastaavat virastot ja laitokset.

Vapaaehtoiset kansalaisjärjestöt tukevat viranomaisten toimintaa pelastustoimen tehtävissä. Varsinaisen toimintansa ohessa ne kouluttavat pelastusalan vapaaehtoista henkilöstöä, opastavat kansalaisia ja tuottavat tiedotus- ja valistusaineistoa. Erityisesti kansalaisia palvelemaan on perustettu Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK), jonka toiminta kattaa pelastustoimen kaikki osa-alueet. Maanpuolustuskoulutus ry. järjestää myös osaltaan kansalaisten turvallisuuskoulutusta.

 

Omatoiminen varautuminen

Pelastuslain 8§ velvoittaa jokaista omatoimiseen varautumiseen. Omatoiminen varautuminen tarkoittaa onnettomuuksien ehkäisyä, ihmisten, omaisuuden ja ympäristön suojaamista vaaratilanteissa sekä sellaisiin pelastustoimenpiteisiin varautumista, joihin kykenee omatoimisesti. Kirjallinen suunnitelma ns. pelastussuunnitelma omatoimisesta varautumisesta vaaditaan mm. asuinrakennuksiin, joissa on vähintään viisi asuinhuoneistoa.

Jokainen voi varautua myös omassa kodissaan erilaisten onnettomuuksien ja vaaratilanteiden varalta. Kirjallista suunnitelmaa ei vaadita. On hyvä miettiä millaisia vaaratilanteita omassa kodissa saattaa kohdata, miten vaaratilanteita voisi ehkäistä, miten poistua asunnosta esimerkiksi tulipalossa, miten voi yrittää sammuttaa alkanutta tulipaloa, mikä on hätänumero, osaako antaa ensiapua jne. Vinkkejä omatoimiseen varautumiseen ja oman kodin turvallisuuden parantamiseen on tämän oppaan lisäksi runsaasti linkkilistalta löytyvien tahojen nettisivuilla. Jokainen osaa – kunhan oivaltaa omat mahdollisuutensa. Oma turvallisuusasenne ja omat tiedot ja taidot turvallisuudesta ratkaisevat.  

Pelastussuunnitelma

Asukkaiden, omaisuuden ja ympäristön turvallisuudesta kannattaa huolehtia jo ennen kuin onnettomuudet siihen opettavat. Turvallisuusjärjestelyjä asuintaloissa, yrityksissä ja yleisötapahtumissa ohjaa osaltaan pelastuslaki (468/2003) ja valtioneuvoston asetus pelastustoimesta (787/2003), joilla pyritään varmistamaan turvallisuuden perusasiat kuten vahinkojen ja onnettomuuksien ennaltaehkäisy, oikea toiminta hätätilanteissa sekä selviytyminen poikkeusoloissa. Turvallisuudesta huolehtiminen on merkittävä osa asuintalojen, yrityksen, viraston ja laitoksen sekä yleisötapahtumien järjestäjien jokapäiväistä toimintaa.

Talon pelastussuunnitelma
Yksi tärkeä osa turvallisuuden edistämisessä on laatia ja pitää ajan tasalla talon pelastussuunnitelma. Suunnitelman tarkoituksena on ennakoida ja ennaltaehkäistä taloyhtiötä uhkaavat vaaratilanteet. Samalla selvitetään mm. tarvittava turvallisuushenkilöstö, sen nimeäminen ja kouluttaminen sekä muun henkilöstön tai asukkaiden perehdyttäminen suunnitelmaan.
Vähintään viiden asuinhuoneiston taloyhtiöissä on laadittava kirjallinen pelastussuunnitelma. Se on yhteenveto taloyhtiön turvallisuusjärjestelyistä ja sisältää toimintaohjeet onnettomuuksien varalta.

Pelastussuunnitelman tekeminen aloitetaan selvittämällä taloyhtiöön kuuluvien rakennusten vaaranpaikat ja mitä vaaroja ympäristö – vaikkapa teollisuuslaitos tai vilkas tie – voi aiheuttaa. Sitten selvitetään, millä keinoilla vaaroja voi vähentää ja miten talossa ja asunnoissa voi varautua vahinkojen varalle. Hätätilanteiden varalta laaditaan toimintaohjeet, jotka tiedotetaan kaikille asukkaille. Lisäksi on nimettävä ja koulutettava taloyhtiön turvallisuudesta vastaavat henkilöt sekä hankittava turvallisuusmateriaali.
Suunnitelman voi tehdä vapaamuotoisesti, mutta alkuun pääsee helpoimmin täydennettävillä asuintalon pelastussuunnitelmalomakkeilla. Lomakkeita löytyy esimerkiksi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön internet-sivuilta.

Asukas koko talon turvallisuuden ylläpitäjänä
Jokainen asukas vaikuttaa koko talon päivittäiseen turvallisuuteen kuten rikosten ehkäisyyn, tapaturmantorjuntaan ja paloturvallisuuteen. Ennaltaehkäisevää turvallisuustyötä on asukkaiden opastaminen turvallisiin toimintatapoihin omissa asuinnoissaan sekä talon yhteisissä tiloissa.
Onnettomuuden kohdatessa vahingot jäävät sitä vähäisimmiksi, mitä paremmin talonväki osaa toimia heti onnettomuuden ensiminuutteina. Asukkaille on tehtävä selväksi mm. hätäilmoituksen tekeminen ja miten talossa toimitaan esimerkiksi tulipalon, tapaturman, vesivahingon, sähkökatkon tai muun mahdollisen vahingon sattuessa.

Poikkeusoloissa taloturvallisuus korostuu
Poikkeusoloissa asumisen turvallisuuden tärkeys ja oman toiminnan merkitys hätätilanteiden hoidossa korostuu vielä entisestään; hätänumerosta ei silloin välttämättä saa apua. Yleisen vaaramerkin tunnistaminen, sisälle suojautuminen, väestönsuojan kuntoon laitto ja suojautuminen ovat silloin erityisiä taitoja, jotka talossa on itsenäisesti hallittava.

Koulutusta taloturvallisuuteen
Turvallisuusasioita ei kannata jäädä yksin ratkomaan, sillä talon vastuuhenkilöille ja turvallisuustehtäviin nimetyille on tarjolla koulutusta. Koulutusta järjestävät mm. alueelliset pelastusliitot ja pelastuslaitokset, joilta voi tiedustella kurssien ajankohtia.

Yleisötapahtumien pelastussuunnitelmat
Erilaisissa tapahtumissa yleisön turvallisuus ja tapahtuman turvallisuusjärjestelyt korostuvat. Toiminnanharjoittajan on huomioitava tilaisuuteen liittyvät riskit ja vaaratilanteet sekä varauduttava niihin ennalta. Suunnitelma toteutetaan yhteistyössä eri viranomaistahojen kanssa.

Kotivara

Yllättävistä tilanteista selviää vähemmin harmein, kun kotona on kotivara. Kotivara tarkoittaa, että kotiin hankitaan ruokaa ja muita päivittäin välttämättä tarvittavia tavaroita vähän enemmän. Kotivaran pitäisi riittää useaksi päiväksi, jopa viikoksi. Kotivara on normaalissa kierrossa olevia elintarvikkeita ja tavaroita, joita täydennetään sitä mukaa kun niitä käytetään. Näin elintarvikkeet pysyvät tuoreina ja tavarat käyttökelpoisina.

Tilanne, että kauppaan ei pääse, voi yllättää monestakin syystä. Yksinasuva voi sairastua, eikä kykene ostoksille tai perheenjäsen sairastuu. Yhteiskunta voi haavoittua; tulee lakko, liikenneyhteydet katkeavat tai laaja sähkökatkos häiritsee arkea. Voi sattua sellainen onnettomuus, että kaupat joudutaan sulkemaan tai ulos ei voi lähteä. Myös jakeluhäiriö voi estää tavaroiden kuljetuksen kauppoihin tai hankinnat kaupasta.

703_400

 

Joka perheellä omanlainen kotivara

  • koostuu tavanomaisista elintarvikkeista
  • voi vaihdella sisällöltään talouden ruokatottumusten mukaan
  • sisältää mm. astioita veden varastoimiseen, lääkkeitä, joditabletit sekä talouskohtaisia välttämättömyystavaroita
  • riittää viikoksi – kotivaraa käytetään ja täydennetään jatkuvasti

Yhden henkilön viikon kotivara voi olla esimerkiksi seuraavanlainen:

Perunaa 0,5 kg, riisiä ja makaronia 0,5 kg, öljyä ja rasvoja 0,5 kg, sokeria 0,5 kg, UHT-maitoa 1 l sekä vettä.

Lisäksi juomia, vettä ja herkkuja 16 l + 1 kg, leipää ja viljavalmisteita 1,5 kg, maitoa ja maitotuotteita 1,3 kg, hedelmiä ja marjoja 1 kg, vihanneksia ja juureksia 1,5 kg, lihaa, kalaa, kanaa ja kananmunia 1 kg.

Muista erikseen lapset, vanhukset ja sairaat! Muista myös vesi!

Kotivaraan sisältyvät myös välttämättömyystarvikkeet, joita tulee varata samaksi ajaksi kuin elintarvikkeitakin. Näitä ovat mm. henkilökohtaiset lääkkeet, hygieniatarvikkeet, vaipat, radio ja paristot sekä taskulamppu ja paristot.

Mitä onnettomuuksia suomalaisille sattuu?

Liikenneonnettomuus ja kotitapaturma ovat kansalaisten mielestä todennäköisimmät onnettomuudet, joihin he arvelevat itse joutuvansa osallisiksi. Pelastusasenteet 2005 -tutkimuksen mukaan kaksi suomalaista viidestä puolestaan arvelee joutuvansa kokemaan tapaturman työpaikallaan, tulipalon tai Suomen lähialueilla tapahtuvan ydinvoimalaonnettomuuden. Joka kolmas ennakoi näkevänsä suuren ympäristöonnettomuuden kuten öljykatastrofin ja noin joka viides pitää suurta luonnononnettomuutta kuten tulvaa tai myrskyä ainakin jossain määrin todennäköisenä.

Suuronnettomuudet ovatkin maassamme aika harvinaisia – onneksi! Pienemmät onnettomuudet sen sijaan ovat liiankin jokapäiväisiä. Maassamme sattuu vuosittain noin 700 000 koti- ja vapaa-ajantapaturmaa. Niiden seurauksena 50 000 ihmistä joutuu sairaalahoitoon ja 2000 menehtyy. Kaikista vammaan johtaneista tapaturmista ja väkivallasta noin kaksi kolmasosaa on koti-, liikunta- ja muita vapaa-ajan tapaturmia.

Oma koti voi olla yllättävän vaarallinen paikka. Päivittäin yli sata ihmistä joutuu kotitapaturman vuoksi sairaalahoitoon ja vielä useampi käy lääkärissä paikattavana. Myös tulipaloja syttyy joka päivä. Vuodessa palokunnat sammuttavat noin 12 000 tulipaloa, joista asuntopaloja on noin 3 200. On harhaluulo, että koti kivitalossa kaupungin keskustassa ei voisi syttyä palamaan yhtä tuhoisasti kuin puurakenteinen omakotitalo!

Joka vuosi tulipaloissa menehtyy noin sata ja sairaalahoitoon joutuu noin 1300 henkilöä, joista lähes puolet on lapsia. Lääkärin hoitoon puolestaan hakeutuu vuosittain noin 13 000. Kuolema aiheutuu useimmiten irtaimiston palamisesta syntyvistä myrkyllisistä savukaasuista. Huolimattomuus on tavallisin syy paloihin.

Liikenneonnettomuuksia on kyetty vähentämään tehokkaasti valistuskampanjoiden avulla. Silti kuolonuhreja on liikenteessä noin 400 vuosittain – se on viisi kertaa vähemmän kuin mitä koti- ja vapaa-ajantapaturmissa menehtyy.

Aktiivisen työsuojelun ansiosta myös työtapaturmia sattuu entistä vähemmän. Vuosittain työtapaturmissa loukkaantuu noin 200 000 henkilöä ja kuolee noin 40 työntekijää.

Vakavia ympäristöonnettomuuksia ei Suomessa satu kovin usein. Vuosittaisessa noin parissa tuhannessa öljyonnettomuudessa ovat mukana myös pienet liikennevahingot, joissa öljyä on päässyt valumaan autosta ympäristöön. Pohjavesialueella öljyvuoto on kuitenkin merkittävä saastevaara, sillä yksikin pisara öljyä riittää pilaamaan juomaveden.

Vakava säteilyvaara on Suomessa epätodennäköinen. Ydinvoimalaitosten häiriöistä tiedotetaan nopeasti, vaikka säteilyvaaraa ei olisikaan. Koska säteilyä ei voi aistein havaita, tiedottaminen on erityisen tärkeää. Viranomaiset ovat varautuneet myös huomattavien säteilyonnettomuuksien varalle sekä maan rajojen ulkopuolelta kulkeutuvaan säteilylaskeumaan.

Vaaratilanteiden ohjeet

Itsensä ja muiden ihmisten auttaminen vaatii tietoja vaaroista ja vaaratilanteiden välttämisestä. On myös hyvä osata toimia oikein vaara- ja onnettomuustilanteissa.

Vaara- ja hätätilanteissa viranomaiset varoittavat väestöä yleisellä vaaramerkillä ja viranomaistiedotteilla. Yleinen vaaramerkki kuuluu ulkohälyttimien välityksellä ja se varoittaa ulkona olevaa väestöä uhkaavasta, välittömästä vaarasta. Suojautuminen sisätiloihin ja ohjeiden mukainen toiminta vaaratilanteessa on ensimmäinen ja yleensä riittävä suojautumiskeino. Jokaisen ihmisen tulisi tunnistaa yleinen vaaramerkki ja heidän tulisi osata toimia oikein sen kuultuaan.

Viranomaistiedotteet annetaan väestölle radion tai television välityksellä. Viranomaistiedotteet ovat joko hätätiedotteita, jolloin vaara on välitön tai muita viranomaistiedotteita, jolloin ihmishenkiin tai omaisuuteen kohdistuva vaara ei ole aivan välitön.

Jokaisella ihmisellä on puolestaan vaara- ja onnettomuustilanteessa velvollisuus tehdä hätäilmoitus.

Yleinen vaaramerkki

Yleinen vaaramerkki varoittaa väestöä uhkaavasta välittömästä vaarasta. Varoitus annetaan taajamissa kiinteällä ulkohälytinjärjestelmällä ja taajamien ulkopuolella kulkuneuvoon asennetuilla liikkuvilla hälyttimillä. Vaaramerkki kehottaa ulkona olevia siirtymään sisälle. Yleisen vaaramerkin jälkeen annetaan radiossa tietoja varoituksen syystä ja suojautumisohjeita. Kaasuvaaratilanteessa ja säteilytilanteessa annetaan yleinen vaaramerkki.

yleinenvaaramerkki

Kuuntele yleinen vaaramerkki

Yleinen vaaramerkki on yhden minuutin pituinen nouseva ja laskeva äänimerkki tai viranomaisen kuuluttama varoitus. Nousevan jakson pituus on 7 sekuntia ja laskevan jakson pituus samoin 7 sekuntia. Vaara ohi -merkki on yhden minuutin mittainen tasainen äänimerkki. Se on ilmoitus siitä, että uhka tai vaara on ohi.

Toimi näin kuultuasi yleisen vaaramerkin:

  • Siirry sisälle. Pysy sisällä.
  • Sulje ovet, ikkunat, tuuletusaukot ja ilmanvaihto.
  • Avaa radio ja odota rauhallisesti ohjeita.
  • Vältä puhelimen käyttöä etteivät linjat tukkeudu.
  • Älä poistu alueelta ilman viranomaisten kehotusta ettet joutuisi vaaraan matkalla.

 

talo_200_02         radio_400_01         puhelin_200_01

 

Toimintaohjeet löytyvät myös YLE Teksti-TV sivu 868, puhelinluettelojen alkulehdiltä ”Ohjeet vaaratilanteissa” sekä pelastustoimen Internet-sivuilta www.pelastustoimi.fi kohdasta Turvatietoa/Yleinen vaaramerkki.

 

Hätätiedote

Hätätiedotteiden välitysjärjestelmää käytetään, kun ihmishenget ovat välittömässä tai ilmeisessä vaarassa tai huomattavat omaisuus- tai ympäristövahingot uhkaavat. Hätätiedote on välitettävä väestölle viivytyksettä. Muu viranomaistiedote on välitettävä väestölle heti, kun se on mahdollista ohjelmatoimintaa kohtuuttomasti häiritsemättä.

Yleisradio Oy sekä televisio- ja radiotoiminnasta annetussa laissa tarkoitetut teleyritykset ovat velvolliset välittämään väestölle hätä- ja muita viranomaistiedotteita, milloin tämä on tarpeen ihmishengen tai omaisuuden pelastamiseksi taikka yhteiskunnan toiminnan turvaamiseksi. Viranomainen päättää siitä, välitetäänkö tiedote valtakunnallisesti vai alueellisesti.

Yleisradio Oy välittää hätätiedotteen viivytyksettä ääneen luettuna radio- ja televisiokanavillaan sekä tekstinä televisiossa. Yleisradio välittää hätätiedotteet hätätiedotteiden välitysjärjestelmän avulla myös kaupallisten radioyhtiöiden kautta. Televisiossa teksti kulkee kuvaruudun yläosassa. Tekstin pyöriessä kytkeytyy varoitusääni, joka muodostuu SOS-merkeistä. Tekstissä kerrotaan toimenpiteet väestölle sekä se, että lisätietoa löytyy teksti-tv:n sivulta 112.

Viranomaiset käyttävät muiden viranomaistiedotusten välityksessä niitä teleyrityksiä, joiden kattavuus sopii tiedotustarpeeseen parhaiten. Yleisradio Oy välittää muun viranomaistiedotteen vain Yle Radio Suomessa ja teksti TV:ssä Turvasivuilla. Viranomainen lähettää muun viranomaistiedotteen Yleisradio Oy:lle ja niille kaupallisille teleyrityksille, joiden halutaan välittävän tiedotteen.

Tarve viranomaistiedotteiden antamiseen on yleensä suurissa ja useiden viranomaisten toimialaa koskevissa tilanteissa, jolloin monella viranomaisella saattaa olla tarve antaa viranomaistiedote siitä. Samaan tiedotteeseen voidaan yhdistää kunkin vastuuviranomaisen hätä- ja muut tiedotteet sekä tarvittavat toimintaohjeet yleisölle.

Hätätiedotteiden välitysjärjestelmää kokeillaan vuosittain 11. helmikuuta hätänumeropäivänä. Tällöin kokeillaan sekä television että radion hätätiedotteiden välitysjärjestelmää. Television hätätiedotejärjestelmän toimivuutta on jatkossa tarkoitus testata myös joka kuun ensimmäisenä maanantaina.

Hätäilmoitus

Hätäilmoitukset ja avunpyynnöt soitetaan hätänumeroon 112. Hätänumeroon tulee soittaa aina kiireellisissä, todellisissa hätätilanteissa, kun oma tai jonkun läheisen henki, terveys, omaisuus tai ympäristö on uhattuna tai vaarassa. Hätäkeskuslaitos on avun ja turvan ensimmäinen lenkki auttamisen ketjussa. Tavoitteena on, että ensimmäinen auttava viranomainen hälytetään jo puhelun aikana. Hätänumerosta saa palokunnan, ambulanssin, poliisin ja meripelastuksen avun sekä sosiaalitoimen kriisiapua hätätilanteessa.

Hätänumeroon 112 soitetaan aina ilman suuntanumeroa – myös kännykästä. Numeroon 112 voi soittaa maksutta kaikista puhelinautomaateista ja matkapuhelimista.700_200

  • Soita hätäpuhelu itse, jos voit.
  • Kerro, mitä on tapahtunut.
  • Kerro tarkka osoite ja kunta.
  • Vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin.
  • Toimi annettujen ohjeiden mukaisesti.
  • Lopeta puhelu vasta saatuasi siihen luvan.

Suomessa uudistetaan hätäkeskuksia. Pelastustoimen ja poliisin erilliset hätäkeskukset muuttuvat viranomaisten yhteisiksi hätäkeskuksiksi. Yhteisiin hätäkeskuksiin siirrytään koko maassa vuoteen 2006 mennessä, jolloin hätäkeskuksia on kaikkiaan 15.

Mitä hätäkeskuksessa tapahtuu, kun puhelin soi?

Hätäkeskuksessa puheluun vastaa ammattitaitoinen hätäkeskuspäivystäjä. Päivystäjä tekee arvion avun kiireellisyydestä ja lähettää oikean sekä tarkoituksenmukaisen avun paikalle – ambulanssin, palokunnan, poliisin tai sosiaalitoimen kriisiavun. Päivystäjä neuvoo myös yksityiskohtaisesti, mitä voi tehdä sillä välin, kun apu on matkalla. Hätäkeskuspäivystäjä kysyy soittajalta yksinkertaisia, tilannetta tarkentavia tietoja. Hätäkeskuspäivystäjä pitää tarvittaessa puhelua auki ja antaa neuvoja siihen asti, kunnes apua antavat viranomaiset tulevat paikalle.

hlytys112_400

Ammattipelastajat lähtevät apuun

Palokunta

Pelastuslaitokset hoitavat pelastustoimen tehtävät alueellaan, joita on kaikkiaan 22. Pelastuslaitokset koostuvat vakinaisista ja sivutoimisista palokunnista. Vapaaehtoiset palokunnat, laitospalokunnat ja tehdaspalokunnat osallistuvat pelastustoimen tehtävien hoitamiseen alueen kanssa tekemän sopimuksen perusteella.

Suomalaiset palomiehet on koulutettu monitaitoisiksi, vaativiin pelastustoimen tehtäviin kykeneviksi pelastajiksi. Sammutus- ja pelastustehtävien lisäksi he osallistuvat onnettomuuksien ja tulipalojen ehkäisytehtäviin. Palokunta on koulutettu myös lääkinnällisiin ensihoitotehtäviin, jolloin heidät voidaan hälyttää antamaan ensiapua ennen ambulanssin paikalle tuloa. Joillakin alueilla pelastustoimi osallistuu myös sairaankuljetustehtäviin, mikäli näin on kunnan kanssa erikseen sovittu.

Poliisi

Paikallispoliisi on monipuolinen yleisön palvelija kuten palokuntakin. Poliisi vastaa laillisen oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaamisesta, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä sekä rikosten estämisestä, selvittämisestä ja syyteharkintaan saattamisesta. Onnettomuustilanteessa poliisi eristää alueen, ohjaa liikennettä ja tutkii onnettomuuden syyt. Kadonneita etsittäessä johtovastuu on poliisilla, paitsi merialueilla, missä pelastustoimet ovat merivartioston vastuulla.

Ambulanssi

Pelastuslaitosten ja yksityisten yritysten lisäksi sairaankuljetusta hoitavat jotkut terveyskeskukset ja sairaalat sekä mm. Suomen Punainen Risti.

Vakavissa onnettomuuksissa kannattaa yleensä odottaa ambulanssia ennemmin kuin lähteä kuljettamaan pahoin loukkaantuneita potilaita henkilöautolla. Onnettomuuksissa tapahtumapaikalle voidaan lähettää myös lääkäri ja lääkintäryhmä. He antavat paikan päällä ensiapua ja ensihoitoa sekä ohjaavat vapaaehtoisten ensiapuryhmien toimintaa.

Sairaankuljetus ja ensihoito kuuluvat kuntien perusterveydenhuollon  järjestämisvelvoitteisiin ja sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan.

Sosiaalipäivystys

Sosiaalipäivystyksellä tarkoitetaan sosiaalihuollollista päivystystoimintaa erilaisissa kriisi- ja hätätilanteissa. Onnettomuudet ja muut vaaratilanteet kuten esimerkiksi tulipalo, liikenneonnettomuus, äkillinen kuolema, katoaminen tai heitteillejättö, saattavat aiheuttaa sosiaalisen avun tarvetta vuorokauden aikaan katsomatta.

Avuntarvepyynnöt sosiaalipäivystykselle voivat tulla hätäkeskusten kautta. Hätäkeskukset vastaanottavat ympärivuorokauden hätäpuheluita numerossa 112. Hätäkeskuspäivystäjä arvioi tilanteen ja välittää avunpyynnön oikealle toimijalle, joka ottaa vastuun sosiaalisen hätätilanteen hoitamisesta.

Sosiaalitoimen työntekijät huolehtivat myös kansalaisten toimeentulosta hädän hetkellä. He auttavat onnettomuuden uhreja järjestämällä tilapäisen majoituksen, ruokaa ja vaatteita. Sosiaalitoimistosta voi saada myös rahaa toimeentulotukena.

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu (Vapepa)

Suomen Punainen Risti koordinoi vapaaehtoista pelastuspalvelua. Vapepan verkosto kattaa koko maan ja kokoaa 20 000 koulutettua vapaaehtoista auttajaa 47 eri järjestöstä viranomaisten toiminnan tueksi. Hälytysryhmiä on yli 1700.

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu auttaa etsimään kadonneita maalla, merellä ja ilmassa sekä sammuttamaan metsäpaloja. Vapaaehtoiset pitävät huolta onnettomuuden uhreista ja heidän auttajistaan järjestämällä muonitusta ja majoitusta. Hätään joutuneet saavat vapaaehtoisilta ryhmiltä myös henkistä ja taloudellista tukea. Onnettomuustilanteissa viranomaiset johtavat aina myös vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaa. Järjestöt kouluttavat jäseniään ja varustavat hälytysryhmiä yhdessä viranomaisten kanssa.

Vapaaehtoisen pelastuspalvelun järjestöillä on omia erikoispalveluja kuten ensiapupäivystyksiä, psykologipäivystystä, tiepalvelua, lentotähystystä tai radioliikennepäivystystä. Suomen Meripelastusseura koordinoi vapaaehtoista meri- ja järvipelastusta ja Suomen Ilmailuliitto vapaaehtoista ilmapelastusta.

Kuinka nopeasti apu tulee?

Kiireellisessä tapauksessa päivystäjä hälyttää pelastajat liikkeelle jo hätäpuhelun aikana. Kaupungeissa apu tulee perille yleensä hyvin nopeasti, esimerkiksi Helsingissä keskimäärin kuudessa minuutissa. Harvaan asutuilla alueilla palokunnan, poliisin ja sairaankuljetuksen saapuminen kestää yleensä kauemmin. Merellä liikkuvien ja erämaissa retkeilevien on varauduttava jo ennakolta siihen, että apua saadaan onnettomuuspaikalle ehkä vasta useiden tuntien jälkeen. Esimerkiksi lentopelastuskeskusten helikopterit eivät voi lähteä liikkeelle myrskysäällä.

Usein jo ennen avun saapumista ratkeaa, jääkö pelastettava henkiin. Vaikka sairaankuljetus tulisi perille muutamassa minuutissa, potilas on saattanut menehtyä, jos paikalla ei ole ihmistä, joka osaa ja uskaltaa antaa hätäensiapua. Onnettomuuden uhrin kohtalo riippuu usein myös hänestä itsestään. Osaako hän toimia oikein ennen kuin apu on perillä?

Hätäensiavussa on tärkeintä turvata potilaan hapensaanti ja tyrehdyttää suuret verenvuodot sekä estää potilaan tilan paheneminen odotettaessa sairaankuljetusta paikalle. Henkeä pelastava ensiapu on jokaiselle kansalaiselle välttämätön taito.

Jokaisen toimintavelvollisuus

Pelastuslaki 28 §

Jokainen, joka huomaa tai saa tietää tuli palon syttyneen tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimintaan.

 

Huolellisuusvaatimus

Pelastuslaki 23 §

Tulta ja syttyvää tai räjähtävää taikka muuta vaarallista ainetta on käsiteltävä huolellisesti ja riittävää varovaisuutta noudattaen.

Ryhdyttäessä sellaiseen korjaus- tai muuhun työhön, jonka johdosta tulipalon tai muun onnettomuuden vaara tuntuvasti lisääntyy, on huolehdittava riittävistä varotoimista.

Jokainen on mahdollisuuksiensa mukaan velvollinen valvomaan, että hänen määräysvaltansa piirissä noudatetaan tulipalon tai muun onnettomuuden ehkäisemiseksi ja henkilöturvallisuuden varmistamiseksi annettuja säännöksiä ja määräyksiä.

Velvollisuus osallistua pelastustoimintaan

Pelastuslaki 46 §

Jos ihmisen pelastamiseksi tai onnettomuuden torjumiseksi on välttämätöntä, on pelastustoiminnan johtajalla oikeus määrätä palo- ja onnettomuuspaikalla tai sen läheisyydessä oleva työkykyinen henkilö, jolla ei ole pätevää syytä esteenä, avustamaan pelastustoiminnassa. Pelastusviranomaisella on vastaavassa tilanteessa oikeus, jos tilanteen hallitseminen ei muuten ole mahdollista, määrätä onnettomuuskunnassa oleskelevia työkykyisiä henkilöitä viipymättä saapumaan palo- tai onnettomuuspaikalle ja avustamaan pelastustoiminnassa. Tehtävästä on oikeus kieltäytyä vain pätevästä syystä.

Onnettomuus- ja vaaratilanteissa ovat muutkin kuin edellä 5 §:ssä tarkoitetut palokunnat pelastustoiminnan johtajan yleisen määräysvallan alaisia, teollisuus- tai muun laitoksen palokunta kuitenkin vain, mikäli laitoksen turvallisuus ei siitä vaarannu.

Pelastustoimintaan määrätty ei saa lähteä palo- tai onnettomuuspaikalta, ennen kuin pelastustoiminnan johtaja on antanut siihen luvan.

Avunantamisen laiminlyöminen on rangaistavaa

Rikoslaki 21 luku 15 §

Joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää, on tuomittava pelastustoimen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

 

Ensiaputaitojakin pitää harjoitella

Kun ihminen saa sairauskohtauksen ja tuupertuu kadulle tai kaupan lattialle, ei riitä, että soitetaan hätäkeskukseen ja jäädään odottamaan ambulanssia. Uhriin saa ja häntä pitääkin koskea! Häntä pitää puhutella, tarvittaessa ravistella ja ottaa selvää hengityksestä ja sydämen toiminnasta. Tajuton tai sammunut humalainen täytyy kääntää kylkiasentoon, jotta hän ei tukehdu kieleensä tai oksennukseensa.

Kylmäkin voi tappaa. Onnettomuuden tai sairauskohtauksen uhri täytyy pitää lämpimänä, kunnes ammattiapu tulee paikalle. Kylmä uhkaa altapäin varsinkin maassa makaavaa potilasta. Siksi hänen alleen täytyy laittaa huopa tai muu kylmää eristävä peite.

Loukkaantuneita, joiden selkärangan voidaan epäillä murtuneen, ei saa turhaan liikuttaa. Epäilyyn on perusteita silloin, kun uhri on pudonnut, satuttanut niskansa peräänajokolarissa tai paiskautunut ulos autosta.

Kun ihminen ei hengitä eikä pulssi tunnu kaulavaltimolla, on heti soitettava hätäkeskukseen ja aloitettava elvytyspainelu_200elvytys. Puhallus- ja paineluelvytystä jatketaan, kunnes lääkintähenkilökunta ehtii paikalle laitteineen. Ensihoidon toimenpiteillä voidaan sydän saada toimimaan.

Immuunikatoa eli aidsia aiheuttavan HI-viruksen ei ole todettu tarttuneen puhalluselvytyksen yhteydessä. Suojakäsineiden käyttö on suositeltavaa, kun hoidetaan vuotavaa haavaa. Ensiapulaukussa on kertakäyttökäsineitä.

Ensiaputaidot ovat hyödyksi aina, olipa kyse pienestä haavasta, nyrjähdyksestä tai henkeäpelastavasta hätäensiavusta. Vakava onnettomuus saattaa tottumatonta hirvittää. Hyvä ensiaputaito ja toimintarohkeus saavutetaan vain harjoittelemalla ja rutinoitumalla. Yksinkertaisimmat ja tärkeimmät ensiapuohjeet löydät täältä. Ne oppii jokainen.

Toiminta onnettomuustilanteessa

21_200Vaikka onnettomuus yllättää ja järkyttää, tärkeintä on olla hätääntymättä ja säilyttää malttinsa. Jos olet ensimmäisenä onnettomuuspaikalla, sinun velvollisuutesi on aloittaa auttaminen! Jos ihmisiä on hengenvaarassa, aikaa ei ole hukattavana.

Selvitä ensin itsellesi, mitä on tapahtunut ja toimi sitten järjestelmällisesti. Ihmishenkien pelastaminen on aina tärkeintä. Se tarkoittaa myös, että pelastaja ei saa vaarantaa omaa tai muiden henkeä olemalla uhkarohkea. Lisäonnettomuudet täytyy estää varoittamalla ja tulipalo pitää yrittää sammuttaa alkuunsa.

Henkeäpelastava ensiapu eli hätäensiapu on aina etusijalla. Kun auttajia on enemmän kuin yksi, ensiaputaitoisin johtaa, kunnes lääkintähenkilökunta ja muut ammattipelastajat saapuvat paikalle ja ottavat vastuun. Ennen sitä johtaja antaa paikalla oleville ihmisille selkeät ohjeet, mitä tehdä.

Rauhallinen puhe ja täsmälliset tehtävät helpottavat ihmisten ahdistusta ja vapauttavat lamaannuksesta. Jokainen osaa tehdä edes jotakin, vaikka lohduttaa loukkaantunutta, varoittaa liikennettä tai pitää uteliaan yleisön loitolla.

Kun uhreja on useita, tilanne voi vaikuttaa toivottoman sekavalta. Kaikkia onnettomuustilanteita varten on kuitenkin olemassa yleispätevä toimintaohje, jota opetetaan esimerkiksi eri järjestöjen kursseilla. Oikeaa toimintaa havainnollistetaan seuraavaksi. Esimerkkinä on tavanomainen liikenneonnettomuus. Samat asiat pätevät vaikkapa kotitapaturmissa.

Kuinka toimia onnettomuuspaikalla?

22_400

1. Arvioi tilanne

Kokenein johtaa pelastamista, kunnes viranomaisten apu ehtii paikalle. Toimintaa johtava henkilö arvioi loukkaantuneiden avun tarpeen. Kaikki ensiaputaitoiset laukkuineen käsketään auttamaan uhreja.

2. Pelasta ensin hengenvaarassa olevat ihmiset

Loukkaantuneet siirretään pois ajoradalta lähimpään turvalliseen paikkaan.

3. Estä lisäonnettomuudet

Auton virta katkaistaan. Kummastakin suunnasta tulevaa liikennettä varoitetaan hätävilkuilla ja varoituskolmioilla.

23_2004. Anna hätäensiapua

Henkeäpelastava ensiapu aloitetaan mahdollisimman pian: turvataan loukkaantuneen hengitys ja verenkierto sekä tyrehdytetään suuret verenvuodot.

5. Tee hätäilmoitus hätänumeroon 112

Kun tiedät, mitä apua tarvitaan ja loukkaantuneiden määrän, soita hätänumeroon ilman suuntanumeroa myös matkapuhelimesta.

6. Hätäensiavun jälkeen

Hätäensiavun jälkeen tutkitaan, mitä muita vammoja potilailla on. Annetaan muuta ensiapua ja tarkkaillaan loukkaantuneita.

Lyhyt ensiapuopas löytyy täältä.

Tilanne saatiin hallintaan

Tilanne heti kolarin jälkeen tuntui pelottavalta ja kaaosmaiselta, mutta järjestelmällisellä toiminnalla se saatiin nopeasti hallintaan, kuten kuva osoittaa.

  1. Liikennettä ohjataan kulkemaan toista kaistaa. Hälytysajoneuvoille jätetään tilaa. Sivulliset ohjataan pois onnettomuuspaikalta.
  2. Loukkaantuneet on autettu odottamaan sairaankuljetusta riittävän etäälle kolariautoista. Makuualustat ja huovat suojelevat kylmältä. Vaikeasti loukkaantuneet kootaan vierekkäin lähimmäksi ambulanssia ja heidän tilaansa tarkkaillaan koko ajan.
  3. Hengitysvaikeuksissa olevan potilaan hengitystiet pidetään avoimina. Puoli-istuvassa asennossa on helpompi hengittää.
  4. Vatsavammainen lapsi on selällään polvet koukussa, jolloin vatsan jännitys on vähäisin.
  5. Sokkipotilas on selällään jalat kohotettuina, jotta veri kiertäisi aivoissa ja muissa tärkeissä elimissä.
  6. Tajuton on kylkiasennossa, jolloin hänen hengitystiensä pysyvät auki. Hengitystä tarkkaillaan silti jatkuvasti.
  7. Selkävammaisen potilaan turhaa liikuttelua vältetään, kunnes sairaankuljetus tulee paikalle.

Kaikista potilaista huolehditaan ja heitä rauhoitetaan. Erityisesti tulee huomata lapset. Loukkaantuneet tietävät usein itse, mikä asento on paras sairaankuljetusta odotettaessa.

Heti onnettomuuden jälkeen monet ihmiset lamaantuvat, mutta heidän toimintakykynsä palautuu nopeasti varsinkin, jos he ovat valmentautuneet ennakolta onnettomuuksien varalle. Kokemattomatkin kykenevät yleensä tehokkaaseen toimintaan, jos onnettomuuspaikalla on henkilö, joka osaa johtaa pelastamista.

Miksi hädän hetkellä ohjeet unohtuvat?

Kun onnettomuus sattuu aivan yllättäen, ihminen helposti hätääntyy ja tuntee itsensä avuttomaksi. Pimeys, sankka savu tai sumu estää näkemisen ja pahentaa pelkoa. Pelko voi olla myös pelastukseksi, jos se saa pakenemaan tulipalosta tai sortuvasta rakennuksesta. Toimimattomuus johtaisi näissä tilanteissa ehkä kuolemaan.

Pelko voi joskus johtaa hallitsemattomaan paniikkiin. Yleensä näin tapahtuu vain silloin, kun mahdollisuutta pakenemiseen ei ole näkyvissä. Paniikkipako ei ole vaaratilanteessa tavallista, koska toisten seurassa ihmiset hallitsevat yleensä pelkonsa. Varsinkin lasten vanhemmat kykenevät tavallisesti toimimaan järkevästi, koska he tietävät, että lapsetkaan eivät hätäänny, jos he itse hallitsevat tunteensa.

Vaaratilanteessa rutiineista on paljon apua. Toiminta on vastalääkettä henkiseen lamaantumiseen. Jos ihminen on aiemmin miettinyt onnettomuuden mahdollisuutta ja sen vaatimia toimenpiteitä, hän osaa todennäköisesti toimia järkevämmin kuin jos joutuisi hätään täysin ”kylmiltään”.

Esimerkiksi tulipalossa asukkaat saattavat poistua normaalia reittiä, vaikka varauloskäytävää pitkin matka olisi paljon lyhyempi. Jos pakoteiden käyttämistä ei ole mietitty ennalta, ne eivät yhtäkkiä hädässä muistu mieleen. Pelastamista ja pelastautumista harjoitellaan ja kerrataan juuri siksi, että toiminta muuttuisi mahdollisimman automaattiseksi, rutiininomaiseksi.

Säteilytilanteeseen liittyy enemmän pelkoa kuin moniin muihin vaaroihin. Säteilyonnettomuudessa vain tiedonvälitys mahdollistaa yleisölle tilanteen vaarallisuuden arvioimisen. Koska kohonnutta säteilyä ei voida aistein havaita yhtään paremmin kuin tavanomaista säteilyä, ihmiset saattavat elää pelossa ja stressaantuneina, vaikka vaara olisi jo ohi. Säteilyyn liittyvät oudot mittayksiköt ja terveysriskien todennäköisyysprosentit aiheuttavat helposti myös tilanteen vaarallisuuden yliarviointia.

Mitä ihmiselle hädän hetkellä tapahtuu?

Olet voinut itse, tai läheisesi on voinut joutua yllättävään järkyttävään tilanteeseen. Olet saattanut menettää perheenjäsenen, tai ystävän. Työyhteisössäsi on voinut tapahtua onnettomuus, tai läheltäpiti -tilanne. Olet saattanut joutua järkyttävän tapahtuman silminnäkijäksi. Järkyttävät, odottamattomat kokemukset vaikuttavat aina ja siksi niiden jälkeen on tervettä ja normaalia reagoida. Ihmiset reagoivat traumaattisiin tilanteisiin eri tavoin.

Traumaattisten tilanteiden jälkeen on monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Niihin kannattaa kiinnittää huomiota ja niistä on hyvä keskustella läheisten ja mahdollisesti samassa tilanteessa olleiden kanssa. Erilaisten psyykkisten reaktioiden tarkoitus on aluksi suojata ja myöhemmin tukea selviytymään mahdollisimman hyvin.

Järkyttävässä tilanteessa tulee sokkivaihe, joka pitää toimintakykyisenä ja antaa voimia tilanteesta selviytymiseen. Myöhemmin tilanne konkretisoituu todelliseksi ja koetaan voimakkaita tunteita ja ajatuksia tapahtuneesta. Riittävät tiedot tapahtuneesta ja oman toiminnan ymmärtäminen ovat selviytymisen kannalta tärkeitä.

Läheisten tuki ja oikeanlainen ja oikea-aikainen apu tilanteen jälkeen tukevat selviytymistä ja  suojaavat myöhemmiltä mahdollisilta haittavaikutuksilta.

Tilanteen läpikäyminen yhdessä muiden kanssa ja läheisten tuki on ensiarvoisen tärkeätä. Akuutit tilanteet – myös läheltä piti -tilanteet on syytä purkaa. Purkaminen voi tapahtua ensin kevyemmin heti tilanteen jälkeen tai tilanteen kuormittavuuden perusteella ammattilaisen ohjaamassa jälkipuinti (debriefing) -istunnossa.

Lisätietoja www.redcross.fi/apuajatukea/henkinentuki