Väestönsuojelu


Väestönsuojelu

vskolmio_01Väestönsuojelun kansainvälinen tunnus on oranssinvärisellä pohjalla oleva tasasivuinen sininen kolmio. Tunnuksen käytöstä määrätään kansainvälisten aseellisten selkkausten uhrien suojelemisesta tehdyssä Geneven yleissopimusten lisäpöytäkirjassa (1977, I lisäpöytäkirja). Geneven sopimukset ovat kansainvälisiä säädöksiä, jotka suojelevat sotien ja aseellisten selkkausten uhreja ja pyrkivät lievittämään sodan kärsimyksiä. Sopimukset suojelevat henkilöitä, jotka eivät osallistu taisteluihin: haavoittuneita ja sairaita sotilaita,   sotavankeja ja siviiliväestöä. Väestönsuojelun kansainvälistä tunnusta käytetään aseellisen selkkauksen aikana suojaamaan väestönsuojelutoimintaa.

Sisäasiainministeriön suostumuksella väestönsuojelun kansainvälistä tunnusta saadaan käyttää rauhan aikana väestönsuojelutoiminnan tunnuksena. Suomessa tunnuksen käyttöä säätelee Laki eräiden kansainvälisesti suojattujen tunnusten käytöstä (L 947/21.12.1979).

Väestönsuojeluun varaudutaan

Pelastustoimi varautuu toimimaan myös poikkeusoloissa. Keskeisiä tehtäviä ovat uhkien havaitseminen ja niistä varoittaminen, väestön suojaamismahdollisuuksien ylläpito sekä pelastustoiminnasta ja siinä tarvittavista lisäresursseita huolehtiminen siten, että toiminta poikkeusolojen onnettomuus- ja tuhotilanteissa on tehokasta.

Väestönsuojelulla tarkoitetaan siis ihmisten ja omaisuuden suojaamista ja pelastustoimintaa poikkeusoloissa sekä niihin varautumista. Poikkeusolojen varalta normaalioloissa tehtäviin valmisteluihin luetaan:

  • poikkeusoloja koskeva suunnittelu ja koulutus
  • väestönsuojien rakentaminen
  • varautuminen evakuointeihin, pelastustoimintaan, ensiapuun, väestön huoltoon sekä raivaus- ja puhdistustoimintaan.
  • johtamis-, valvonta-, hälytysjärjestelmien ja tietoliikenneyhteyksien ylläpito

Väestönsuojelutehtäviä kuuluu pelastusviranomaisten lisäksi myös useille muille viranomaisille.

Julkishallinnon vastuulla oleva väestönsuojelu

  • Viranomaiset suunnittelevat toimintansa erilaisten häiriötilanteiden ja poikkeusolojen varalta ja varautuvat ihmisten ja omaisuuden suojaamiseen.

Yritysten, laitosten, kiinteistön omistajien ja kansalaisten omatoiminen varautuminen

  • Omatoimisen varautumisen merkitys on myös poikkeusoloissa tärkeä. Rakennuksen omistaja tai haltija, virastot ja laitokset ja yritykset ja yhteisöt ovat velvollisia varautumaan sellaisiin pelastustoimenpiteisiin, joihin ne omatoimisesti kykenevät. Erikseen määritellyissä kohteissa on laadittava pelastussuunnitelmat, joissa selvitetään miten vaaratilanteita ehkäistään ja miten toimitaan erilaisissa onnettomuus- ja vaaratilanteissa. (VnA 787/2003 9 §)

Väestönsuojelun suunnittelun ohjaaminen kuuluu sisäasiainministeriön pelastusosastolle. Pelastusosasto antaa ohjeita viranomaisille väestönsuojelun valmistelusta ja organisaatioista sekä tarvittavasta yhteistoiminnasta. Vastaava oikeus on lääninhallituksella läänin alueella.

Sisäasiainministeriö ja lääninhallitus voivat määrätä väestönsuojelun johto- ja muun erityishenkilöstön osallistumaan väestönsuojelukoulutukseen. Valtion ja kuntien viranomaiset ovat velvollisia hoitamaan virkaansa liittyvät väestönsuojelutehtävät ja niihin varautumisen sekä osallistumaan tehtäviin liittyvään koulutukseen.

Alueen pelastustoimi laatii yhteistyössä alueen kuntien kanssa väestön suojaamista koskevat suunnitelmat sekä huolehtii oman organisaationsa valmiudesta väestönsuojelutehtäviin ja omatoimisen varautumisen organisoimisesta poikkeusolojen varalle. Väestönsuojelussa tarvittavat pelastus-, ensiapu-, sairaankuljetus- sekä huoltomuodostelmat perustetaan vasta poikkeusoloissa. Näissä tehtävissä on silloin noin 85 000 henkilöä.

Viestiyhteyksillä varustetut johtokeskukset rakennetaan jo normaalioloissa. Ne otetaan käyttöön poikkeusoloissa sisäasiainministeriössä, lääneissä ja pelastustoimen alueilla. Kunnan on myös rakennettava oma johtokeskus, jossa toiminta on mahdollista poikkeusoloissa.

Väestönsuojat

Väestönsuojat rakennetaan suojaamaan ihmisiä sortumilta, räjähdyspaineelta, sirpaleilta, kaasuilta, säteilyltä ja tulipaloilta.

Rakennuksen omistajan on uudisrakentamisen yhteydessä tehtävä vähintään 600 m2 rakennukseen väestönsuoja.  Kunnan on tarvittaessa rakennettava yleinen väestönsuoja suojelukohteessa asuvien turvaksi. Suojelukohteella tarkoitetaan aluetta tai paikkaa, joka on todennäköinen hyökkäyskohde uhkatilanteessa.

Väestönsuojan tulee antaa turva säteilyltä, kaasuilta ja tavanomaisilta aseilta. Suomessa on suojapaikkoja lähes 3,4 miljoonalle ihmiselle. Väestönsuojat sijaitsevat asuintaloissa ja yleisissä rakennuksissa. Suojista 40 % on työpaikkojen yhteydessä ja 60 % asuntojen yhteydessä. Yleisissä väestönsuojissa on 110 000 suojapaikkaa. Maaseudulla ja omakotialueilla ei yleensä ole väestönsuojia.

Kerrostalon väestönsuoja voi olla oma tai usean talon yhteinen. Se sijaitsee tavallisesti kellarissa tai alimmassa kerroksessa. Suojan oveen on kiinnitetty väestönsuojelun merkki: sininen kolmio oranssilla pohjalla. Yleisiä väestönsuojia, joista viranomaiset vastaavat, on yleensä vain suurimmissa kaupungeissa.

Taloon nimettävän väestönsuojanhoitajan täytyy opetella käyttämään suojan laitteita ja laittamaan suoja käyttökuntoon. Viranomaiset antavat ohjeita radiossa, jos on siirryttävä väestönsuojiin.

Normaalioloissa suoja on yleensä harrastustilana, varastona tai jossain muussa käytössä. Kiinteistön hoitajan on huolehdittava, että väestönsuojan metalliosat eivät ruostu, tiivisteet pysyvät ehjinä, laitteet toimivat ja varustus pysyy tallella.

Maaseudulla ja omakotialueilla ei tavallisesti ole väestönsuojia. Pientaloissa suojatoimista vastaavat asukkaat itse. Tällöin on esimerkiksi säteilytilanteessa suojauduttava sisälle.

Väestönsuojaan jokaiselle mukaan

703_200

  • Taskulamppuja varaparistoineen
  • Tarvittavat lääkkeet ja ensiapuvälineet
  • Vuodevaatteita
  • Lukemista
  • Pelejä ja kirjoitusvälineitä

Myös kotivara liittyy olennaisesti väestönsuojeluun. Se

  • koostuu tavanomaisista elintarvikkeista
  • voi vaihdella sisällöltään talouden ruokatottumusten mukaan
  • sisältää mm. astioita veden varastoimiseen, lääkkeitä, joditabletit sekä talouskohtaisia välttämättömyystavaroita
  • riittää viikoksi – kotivaraa käytetään ja täydennetään jatkuvasti

Evakuointi

Evakuoinnilla tarkoitetaan

  • viranomaisten johdolla tapahtuvaa väestön tai sen osan siirtämistä pois vaaran uhkaamalta alueelta ja sijoittamista turvalliselle alueelle sekä
  • väestön elinedellytysten ja yhteiskunnan tärkeiden toimintojen turvaamista evakuointitilanteessa.

Sisäasiainministeriö, lääninhallitukset ja pelastustoimen alueen pelastusviranomaiset vastaavat väestön evakuointien suunnittelusta ja toimeenpanosta. Lisäksi jokainen ministeriö huolehtii evakuointisuunnittelusta ja evakuoinnin toimeenpanoon liittyvistä tehtävistä oman hallinnonalansa osalta.

Evakuointi on yksi väestön suojaamiskeino. Useimmissa tilanteissa ensisijainen vaihtoehto on suojata väestö vakinaisilla asuinsijoillaan käyttäen tarvittaessa väestönsuojia. Evakuointi käsitteenä on tarkoitettu käytettäväksi laajassa merkityksessä. Suppeimmillaan evakuointi voi koskea esimerkiksi yhden talon asukkaiden ja laajimmillaan useiden kuntien tai vielä laajempien alueiden koko väestön siirtämistä pois vaaran uhkaamalta alueelta ja sijoittamista turvalliselle alueelle.

Väestöä varaudutaan evakuoimaan onnettomuuksissa, suuronnettomuuksissa sekä poliittisissa, taloudellisissa ja sotilaallisissa erityistilanteissa.

Evakuoinnit suunnitellaan sekä normaali- että poikkeusoloja varten ja ne toteutetaan tilanteen edellyttämässä laajuudessa joko ennen uhkaavaa vaaraa tai tapahtuman jälkeen. Evakuoitavan väestön sijoituskunta tai -kunnat päätetään tapauskohtaisesti erikseen tilanteen vaatimusten mukaisesti. Evakuoitavat voidaan sijoittaa joko evakuoitavan kohteen lähialueelle tai tilanteesta riippuen etäämmälle.